Kolme yleisintä virhettä vapaauinnin hengityksessä

Uinti takkuaa ja happea ei meinaa saada. Missä vika? Hengitys on yksi vapaauintitekniikan suurimmista haasteista. Se voi pahimmillaan pysäyttää koko uinnin tai ainakin puutteellisella tekniikalla suoritettuna hidastaa sitä suunnattomasti. Mitä nopeammin ja pienemmällä liikkeellä pystymme hengityksen vapaauinnissa suorittamaan, sen parempi. Nyt puhutaan siis välttämättömästä, mutta sitäkin tärkeämmästä uintitekniikan haasteesta. Seuraavassa yleisimmät vapaauinnin hengitystekniikan virheet.

1. Et puhalla veteen

Kaikista perustavanlaatuisin hengitystekniikan puute on pidättää hengitystä katseen ollessa kohti pohjaa ja hukata arvokasta sisään hengitykseen varattua aikaa ulos puhaltamiseen. Puhalla siis ulos tasaisesti ja keuhkot aivan tyhjäksi asti aina kasvojesi ollessa vedessä! Kun pää kääntyy hengitykseen, hengitetään vain sisäänpäin. Hengitys lähes aina (myös hyvällä tekniikalla suoritettuna) hidastaa uintia, joten tällä voidaan myös varmistaa, että hengitys tapahtuu vain silloin kun happea tarvitsemme.

2. Aloitat hengityksen liian myöhään

Liian myöhään alkanut hengitys auttamatta sotkee koko uinnin rytmitystä. Liian myöhään alkanut hengitys näkyy usein myös siinä, että seuraat katseellasi kättä ja viet pään käden kanssa samaan aikaan veteen. Tarkoituksena olisi suorittaa hengitys osana hyvää vartalon kiertoa niin, että hengitys alkaa jo siinä vaiheessa kun käsi lähtee edestä taaksepäin vetämään vetoa. Pää palautuu veteen jo ennen kuin käsi nousee pinnan päälle ja palaa takaisin eteen.

3. Nostat päätä ylös hengittääksesi

Vapaauinnin hengityksessä tarkoituksena on, että pää kääntyy vartalonkierron mukana suoraan sivulle – sinun tulisi nähdä maisema siis vinossa. Ideaalia on, että toinen uimalasin linssi pysyy koko ajan veden alla hengityksen aikana ja toinen pinnan päällä. Ajattele painavasi korvaa ja ohimoa kohti alempana olevaa kättä, jottei pääsi nousisi pystyyn.

Vinkit muistiin ja ei muuta kun harjoittelemaan!